SIPERIANKISSA

Kuva: Alan Robinson

Siperiankissan alkuperä on tuntematon - kissoja oli kuitenkin esillä Dresdenin eläintarhassa jo viime vuosisadan lopulla. Siperiankissan oletetaan kehittyneen Siperiaan muuttaneiden ihmisten mukaansa ottamista kissoista. Siperian aktiivinen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, joten siperiankissan juuret voivat olla näinkin kaukana. Siperian ankara ilmasto karsi pian joukosta liian heikot ja lyhytkarvaiset kissat. Siperiankissa on kehittynyt omaksi rodukseen kaukana muiden rotujen vaikutuspiiristä.

FIFe hyväksyi siperiankissan vuoden 1998 alussa. Ensimmäinen siperiankissa kuitenkin tuotiin Suomeen jo 1992, joka oli naaraskissa on nimeltään Plamenka. Muutamat ihmiset innostuivat siperiankissoista ja niinpä jo ennen rodun virallista hyväksymistä Suomessa oli kasvatettu jo kolme pentuetta.

Siperiankissa on kooltaan keskisuuri tai suuri. Sen pää on pyöreä ja nenän profiilissa on painauma. Korvat ovat keskikokoiset ja eteenpäin työntyneet, silmät suuret, hieman ovaalinmuotoiset ja kaukana toisistaan. Kissan vartalo on lihaksikas, jalat voimakkaat ja tassut suuret. Turkki on puolipitkäkarvainen, tuuhea, vettä hylkivä ja hieman karhea.

Kissalla hyväksytään kaikki luonnolliset värit ja se arvostellaan yhdeksässä väriryhmässä kuten norjalainen metsäkissa, maine coon ja turkkilainen angora.

Siperiankissa on hyvin ystävällinen, ihmisrakas ja joskus hieman itsepäinenkin, se osaa esittää oman mielipiteensä asioista.