PYHÄ BIRMA

Kuva: Studio-86

Tarun mukaan, eräässä Lao-Tsun temppelissä asui kultainen jumalatar nimeltään Tsun Kya-Kse. Eräänä yönä, kun papit olivat kerääntyneet jumalattarensa eteen pyytääkseen tältä apua ja suojelusta, maa vallattiin. Tässä kahinassa ylimmäinen pappi Kitua Mun-ha kuoli ja samalla kun papin henki jätti hänen ruumiinsa, hyppäsi Sinh -kissa hänen päänsä päälle. Paikalle kokoontuneet munkit näkivät, kuinka kissan turkki vaihtoi väriä kullanhohtoiseksi ja silmät saivat häikäisevän safiirin sinisen loisteen. Naama, korvat, tassut ja häntä saivat hedelmällisen maan värin lukuun ottamatta niitä osia jotka lepäsivät vanhan miehen hopeisissa hiuksissa. Birman valkoiset sukat ovat näin saaneet värinsä.

Ensimmäinen Pyhä Birma tuli Suomeen vuonna 1970 Ruotsista ja ensimmäiset pennut syntyivät Suomessa seuraavana vuonna. SRK:n rekisterissä oli vuonna 1992 birmoja jo 611.

Pyhä Birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on aina valkoiset tassut. Kissan turkki on silkkimäisen pehmeä ja helppohoitoinen. Kissalla on vaalean kullan värinen turkki, naamioväritys on kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Turkki pitenee kaulassa tuuheaksi kauluriksi. Etujaloissa on puhtaanvalkoiset hansikkaat ja takajaloissa valkoisen tulee jatkua jalan takaosassa kiilana.

Hyväksyttyjä naamiovärejä ovat: ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä näitä värejä tabbykuvioisina. Kilpikonnanaamion värit ovat: ruskea, sininen, suklaa ja lila.

Pyhä birma on kooltaan keskikokoinen, naaras on urosta pienempi. Jalat ovat lyhyet ja vahvat. Birman pää on vahvarakenteinen, korvat ovat melko pienet, nenä keskipitkä. Silmät ovat syvän siniset, pyöreähköt, hieman ovaalin muotoiset. Kissan häntä on keskipitkä ja tuuhea.

Luonteeltaan Pyhä Birma on ystävällinen ja rauhallinen kissa. Se on mukautuvainen ja sosiaalinen, leikkisä ja utelias, kiinnostunut kaikesta mitä omistaja tekee. Birma sopeutuu hyvin muihin eläimiin ja viihtyy perhekissana. Kissa nauttii ihmisten seurasta ja sopii hyvin kaupunkiasuntoon. Rauhallisen luonteensa vuoksi se tulee toimeen hyvin myös lapsiperheessä. Turkki ei takkuunnu ja on helppohoitoinen, vaatien kuitenkin kampausta silloin tällöin. Näyttelykissan turkkia on hoidettava hieman enemmän.