|
VENÄJÄNSININEN

Kuva: Marita Kienanen
Kissarodun juuret löytyvät Venäjältä, siellä sinisiä kissoja on pidetty onnentuojina ja kotien kaunistuksena. Sinisiä vihreäsilmäisiä kissoja ovat hoveissaan pitäneet monet Venäjän hallitsijat. Viime vuosisadan loppupuolella tuotiin Englantiin sinisiä kissoja Venäjältä. Valokuvista ne voidaan tunnistaa nykyisten sinisten esivanhemmiksi. Rotua kasvatettiinkin, mutta se ei juurikaan saanut suosiota. Kasvatus tyrehtyi lähes kokonaan, mutta alkoi uudelleen toisen maailmansodan jälkeen Englannissa, Tanskassa ja Ruotsissa.
Venäjänsininen on erittäin viehättävä ulkonäöltään ja myöskin luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti voimakas ja jäntevä. Sen liikehdintä on joustavaa ja notkeaa, kissa muistuttaa harmaata pantteria. Raajat ovat pitkät ja hoikat, samoin kaula on pitkä. Häntä on pitkä, kärkeä kohti kapeneva. Pää on lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä, nenänvarsi suora ja leuka on voimakas. Korvat ovat isot ja avoimet.
Silmät ovat kissan kaunistus, isot voimakkaan vihreät ja kaukana toisistaan. Turkki on keskisininen, hopeanhohtoinen ja silkkisen pehmeä.
Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin kaikkiin puuhiin, mutta ehtii viettää kehräten aikaansa isäntänsä tai emäntänsä sylissä. Kissalla on hento ja vivahteikas ääni, jota se käyttää säästeliäästi.

|