ITÄMAINEN LYHYTKARVA

Itämainen lyhytkarva ei ole rotuna vanha, se on kehitetty risteyttämällä kaksi lyhytkarvarotua keskenään; siamilainen ja eurooppalainen. Rotu on FIFe:n hyväksymä ja se on kasvattanut suosiotaan kaikkialla maailmassa. 1960- luvulla englantilaiset kasvattajat jalostivat valkean itämaisen eli Forign White kissan. Suomeen ensimmäinen itämainen kissa tuotiin vuonna 1977.

Suomessa syntyneet ensimmäiset itämaiset olivat kovasti " kotitekoisia", joskin jalostukseen käytettiin ulkolaisia siamilaisia. Nykyinen itämainen kantamme on ulkolaisten tuontien ansiosta vankalla pohjalla. Rodun ensimmäisiä värejä olivat havana, (nykyisin suklaa) ebony, (musta) sininen ja lila. Vuoden 1983 alusta FIFe myönsi sertifikaattioikeudet myös seuraaville väreille: punainen, kerman värinen, raidallinen, täplikäs, tabby, kilpikonna. Nykyisin melkein kaikki värimuunnokset ovat FIFe:n hyväksymiä, paitsi valkolaikut.

Itämaisen vartalo on pitkä, hoikka ja lihaksikas ja elegantti. Pää on kiilan muotoinen, korvat ovat suuret, teräväkärkiset ja avoimet muodostaen pään linjojen kanssa kolmion. Silmät ovat mantelin muotoiset, vinot ja sopusoinnussa pään muodon kanssa, väriltään silmät ovat kirkkaan vihreät. Kaula on pitkä ja hoikka. Häntä on pitkä, tyvestä ohut ja kapenee kohti kärkeä. Turkki on hyvin lyhyt, hieno, kiiltävä ja sileästi vartaloa myötäilevä.

Itämainen on nokkela ja älykäs, se oppii avaamaan oven ja noutamaan pieniä esineitä. Kissa on seurallinen, jutteleva, ihmisten lähellä viihtyvä kissa. Sitä ei voi unohtaa se kyllä muistuttaa olemassa olostaan, se on mukana kaikessa mitä "sen oma ihminen" tekee.