ITÄMAINEN PITKÄKARVA

Itämainen pitkäkarva on itämaisen lyhytkarvan pitkäkarvainen muunnos. Rotu on uusi ja siitä käytetään myös muita nimiä: Mandarine (Hollanti) ja Jangora (Englanti). Suomeen ensimmäinen itämainen pitkäkarva tuli syksyllä 1990.

Tyypiltään kissa vastaa itämaista rotua, se on pitkävartaloinen ja solakka, jalat ovat pitkät ja linjakkaat. Pää on kiilamainen, profiili suora, korvat ovat suuret ja avoimet. Silmät ovat vinot ja loistavan vihreät. Turkki on silkkinen ja vartalonmyötäinen, kaulurissa, pöksyissä ja hännässä karva on pidempää. Turkki ei takkuunnu ja se on helppohoitoinen. Rodulle ovat hyväksyttyjä värejä yli sata, yksiväristen ja tabbyjen lisäksi hopeat, savut ja kiplikonnavärit ovat sallittuja.

Itämaisen pitkäkarvan luonne on vilkas ja seurallinen, huomiota rakastava. Se viihtyy sylissä ja haluaa olla kaikessa mukana. Kissa on erittäin sosiaalinen, hyväksyy muut perheen eläimet ja sopii hyvin lapsiperheeseen, siis ihanteellinen koko perheen lemmikki.