NORJALAINEN METSÄKISSA

Kuva: Mari Koski

Norjalainen metsäkissa ei ole ihmisen jalostama kissarotu, vaan se on kehittynyt luonnollisen valinnan seurauksena Norjan ankarassa ilmastossa. Terveimmät ja voimakkaimmat yksilöt ovat selviytyneet jatkamaan sukua. Norjassa kiinnostuttiin rodusta jo 1930-luvulla ja Oslon näyttelyssä vuonna 1938 oli esillä muutamia rodun edustajia. Vuonna 1977 FIFe hyväksyi Norjalaisen metsäkissan, vahvisti standardin ja antoi sertifikaattioikeuden. Nykyään Norjalainen metsäkissa on hyvin suosittu kissarotu kaikkialla Euroopassa.

Norjalainen metsäkissa on kookas, voimakasrakenteinen, jäntevä ja notkea. Vartalo on pitkä ja jalat ovat korkeat Urokset ovat naaraita huomattavasti suurempia. Pää on kolmiomainen, jossa kaikki sivut ovat yhtäläiset, nenä pitkä, profiili suora ja leuka on vankka. Silmät ovat suuret ja avoimet, hieman vinot. Ilmeen tulisi olla valpas ja hieman "villi." Korvat ovat suuret ja avoimet ja niiden kärjessä on karvatupsut. Alusturkki on pitkä ja pehmeän villava, sitä peittää pitkä, sileä, öljyiseltä tuntuva peitinkarva, joka on suojannut kissaa kastumiselta ja kylmyydeltä.

Peitinkarvan laadusta johtuen turkki ei takkuunnu, vaan se on erittäin helppohoitoinen. Kauluri, poskiparta ja takajalkojen ns. pöksykarvat ovat pitempää ja pehmeämpää on pitkä ja erittäin tuuhea. Turkin kaikki muut väritykset ovat sallittuja paitsi naamioväritys, suklaa ja lilan eri muunnokset. Valkoista väriä saa Norjalaisessa metsäkissassa olla missä määrin vain.

Arvostelunäyttelyssä Norjalainen metsäkissa saa pisteitä lähinnä rakenteesta, päästään, turkistaan ja hännästään, eikä lainkaan väristään, jonka katsotaan olevan toisarvoinen asia tämän rodun kohdalla. Silti nykyisin metsäkissat jaetaan näyttelyissä yhdeksään eri väriryhmään.

Luonteeltaan metsäkissa on ystävällinen ja uteliasta metsäkissa tulee ulkoiluttaa tarhassa tai valjaissa, myöskin sisäkissana metsäkissa viihtyy hyvin. Metsäkissa on hyvin notkea ja taitava kiipeilijä ja hyppääjä, siksi olisi hyvä olla kotona raapimispuu. Metsäkissa on terve, elinvoiminen ja leikkisä, puhelias kissa, mutta kissan ääni ei ole häiritsevän voimakas.