BURMA

Kuva: Studio Amanda
Historiallisten tietojen mukaan Burman (nykyisin Myanmar) buddhalaistemppeleissä tiedetään asuneen ruskeita kissoja (rajaheja) jo ainakin 1400-luvulla. Maailman vanhimmassa kissarunokokoelmassakin puhutaan burmasta. Burma on siis jo hyvin vanha alkuperäisrotu. Kaikki nykyaikaiset burmat polveutuvat samasta ruskeasta kantaemosta, Wong Mausta, joka 1930 tuotiin Burmasta Yhdysvaltoihin ja jonka jälkeläiset hyväksyttiin omaksi rodukseen 1936. Eurooppaan burma saapui Toisen maailmansodan jälkeen ja Suomeen ensimmäiset burmat tulivat 1960-luvulla.
Rakenteeltaan burma on keskikokoinen elegantti kissa. Sen rinta on vahva ja pyöreä ja välkkyvän turkin alta näkyvät hyvin kehittyneet lihakset ja se on painavampi kuin ulkoisen olemuksen perusteella voisi luulla. Raajat ovat ohuet ja tassut soikeat, häntä keskipitkä ja suora. Burman turkki on silkinhieno, kiiltävä, lyhyt ja vartalonmyötäinen. Burman kymmenen eri väriä ovat ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä näiden kilpikonnavärivariaatiot eli ruskeakilpikonna, sinikilpikonna, suklaakilpikonna ja lilakilpikonna.
Burma on silkkinen, kultasilmäinen hurmaaja ja miellyttävä seurakissa. Luonteeltaan burma on eloisa ja seurallinen, leikkisä vielä vanhanakin. Se on oppivainen ja älykäs sekä alati kiinnostunut uusista asioista.
Burma tarvitsee perheeltään paljon aikaa ja seuranpitoa. Yksinäinen burma pitkästyy helposti, joten lajitoveri on burmalle melkeinpä välttämättömyys.
Lähimmäisilleen burma osoittaa loputonta rakkauttaan ja se sopii hyvin lapsiperheisiin sekä elämään toisten eläimien kanssa - burma kelpuuttaa seurakseen koiratkin.
Burma kiintyy omistajaansa syvästi. Burmaa voi opettaa, mutta sitä ei voi alistaa. Burma on hyväksyttävä sellaisenaan ja ehkä juuri siksi siihen on niin helppo rakastua. Burmaa usein kutsutaankin koirakissaksi. Kun sinulla on burma, et ole koskaan yksin.

Kuva: Studio Amanda

|