BENGALI

Kuva: Sirpa Järnberg

Bengalikissa on syntynyt 1900-luvun puolivälissä, jolloin amerikkalainen geneetikko risteytti aasian leopardikissan ja kesykissan. Tarkoituksena oli siirtää villikissan turkin täplikäs kuviointi kesykissalle ja siinä onnistuttiinkin. Bengaleita on kasvatettu mm. Yhdysvalloissa ja Englannissa jo pitkään. FIFe hyväksyi rodun vuoden 1999 alussa. Suomeen ensimmäiset bengalit tulivat 1997 ja edelleenkin rotu on Suomessa melko harvinainen.

Bengali on kesykissa, jolla on aasian leopardikissan ulkonaisia ominaisuuksia. Se näyttää villiltä kissaeläimeltä, mutta sillä on kotikissan luonne. Se on kooltaan keskikokoinen tai suuri ja erittäin lihaksikas. Pää on leveä ja kiilamainen, pienehkö vartaloon verrattuna. Korvat ovat keskikokoiset tai pienet, leveät juuresta ja kärjistä pyöreät. Silmät ovat ovaalin muotoiset ja suuret, kaukana toisistaan. Vartalo on pitkä, tassut suuret ja pyöreät.

Bengalin turkin tulee olla lyhyt, paksu, epätavallisen pehmeä koskettaa ja kiiltelevä. Auringon valossa turkki kimaltelee kuin siihen olisi ripoteltu kultahiukkasia. Tämä kimaltelu johtuu karvojen sisällä olevista valoa taittavista ilmakuplista. Hyväksyttyjä värejä bengalilla on neljä, ruskea ja kolme ns. lumiväriä. Turkin kuvio on joko täplikäs tai marmori. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan.

Bengali on ystävällinen ja luottavainen, vilkas, leikkisä, seurallinen, mutta samalla myös erittäin itsenäinen. Se on myös valpas ja utelias.

Kuva: Sirpa Järnberg