AMERICAN CURL, LYHYTKARVAINEN

American curl on kotoisin Kaliforniasta, jossa vuonna 1981 Joe ja Grace Rugan kotiovelle ilmestyi kaksi kippurakorvaista puolipitkäkarvaista tyttöpentua, musta Shulamith ja mustavalkoinen Panda. Kun "Shu" joulukuussa 1981 sai ensimmäisen pentueensa, neljä pentua joista kahdella oli kippurat korvat, Rugat käsittivät että heillä mahdollisesti oli käsissään ainutlaatuinen uusi rotu. Näin Shulamithistä tuli tämän uuden valloittavan rodun kantaäiti, joka pitää löytyä jokaisen puhdasrotuisen curlin taustalla.

American curl on spontaani luonnon mutaatio, eikä siihen saa sekoittaa muita rotuja. Solveig Pflueger ja Roy Robinson ovat kaksi tunnettua geneetikkoa joita pyydettiin tutkimaan tätä uutta rotua. Tutkittuaan 81 pentuetta eli lähes 400 kissaa molemmat totesivat että kippurat korvat aiheuttaa erityinen geeni, joka on dominoiva ja johon ei liity mitään muita ominaisuuksia, esim. sairauksia. Koska rotua on kasvatettu käyttämällä amerikkalaisten kotikissojen laajaa geenipohjaa tuloksena on erittäin terve rotu, johon ei liity mitään geneettisiä ongelmia. Pennut syntyvät suorakorvaisina. Viikon sisällä korvat rupeavat kääntymään taaksepäin ja pysyvät ensimmäiset kuusi viikkoa tiukasti kippurassa. Tämän jälkeen kaarevuus vaihtelee aina neljän kuukauden ikään asti, jolloin korvat ovat asettuneet lopulliseen muotoonsa.

Vasta tässä vaiheessa voidaan varmuudella todeta pennun laatu kasvatusta ja näyttelyitä ajatellen. Kasvattamisen tekee mielenkiintoiseksi se tosiasia että tulevien pentujen "kippura-astetta" ei voi koskaan ennustaa varmuudella. Kasvattajien raporttien mukaan kaksi ensimmäisen asteen curlia saattavat hyvinkin saada aikaiseksi kolmannen asteen jälkeläisiä ja päinvastoin.

Rakenteeltaan curlit ovat elegantteja keskikokoisia kissoja, tasapainoiset mittasuhteet ovat kokoa tärkeämmät. Urokset ovat kookkaampia kuin naaraat. Ne ovat melko lihaksikkaita ja hoikahkoja. Vartalo tulee olla pituudeltaan 1½ kertaa kissan korkeus hartioiden kohdalta. Häntä on taipuisa, hännänpäätä kohti kapeneva ja saman pituinen kuin vartalo. Jalat ovat keskikorkeat. Curlin pää on pehmeästi kiilamainen, noin 1½ kertaa leveyttään pidempi. Profiilissa nenä on keskipitkä ja suora, otsa nousee kaarevana silmien tasolta, päälaki ja takaraivo ovat kaarevat. Kuono-osa on pyöreä, leuka nenänpään kanssa linjassa. Silmät ovat melko suuret ja kirkkaat ja saksanpähkinän muotoiset.

Näyttelycurlien korvien kärjet kaartuvat pehmeästi taaksepäin (90-180 astetta). Mikään tietty aste ei ole etusijalla vaan sekä 90:n että 180:n asteen korvat ovat yhtä hyviä sinänsä. Suorakorvaisia ja kissoja, joilla on vain hieman kaartuneet korvalehdet käytetään jalostukseen, mutta näyttelykissoiksi niistä ei ole. Lemmikkeinä ne ovat yhtä ihania kuin kippurakorvaiset sukulaisensa, sillä luonne ja muu ulkonäkö on tietenkin sama korvien "asteesta" riippumatta. Curlien korvalehti on rustottunut melko jäykäksi (kuten ihmisellä) vähintään 1/3 korkeudestaan, korvien kärjet ovat pyöristyneet ja taipuisat. Korvat ovat melko suuret ja pystyt mutta tärkeintä on kuitenkin pään tasapaino. Kippurammat (lyhyemmät) korvat yhdistettynä pitkään päähän ei näytä tasapainoiselta kuten ei myöskään vähemmän kippurat (korkeammat) yhdistettynä lyhyempään pään malliin. Amerikkalaiset kasvattajat ovat neuvoneet suhdeluvun 1:1:1 käytön eli nenänpäästä silmään, silmästä korvan tyveen ja korvan korkeus ovat kaikki samat mitaltaan. Valppaan curlin eteenpäin kääntyneiden korvien kärjet osoittavat takaraivon keskipisteeseen mutta eivät kosketa takaraivoa tai korvalehteä.

Sekä lyhyt- että pitkäkarvamuunnoksella on hieno silkkinen turkki ja mahdollisimman vähän pohjakarvaa mikä tekee turkista todella helppohoitoisen. Kaikki värit ovat sallittuja eikä standardissa ole pisteytystä väritykselle. Silmien väri saa olla mikä tahansa paitsi naamiomuunnoksilla silmien värin tulee aina olla sininen. Molemmat karvanpituudet arvostellaan kategoriassa II erikseen jaettuna yhteentoista eri väriryhmään. Väriryhmät ovat samat kuin maine cooneilla, norjalaisilla metsäkissoilla, siperian kissoilla ja turkkilaisilla angoroilla lisättynä ryhmillä X (naamioväriset) ja XI (naamioväriset valkoisella).

Luonteeltaan curlit ovat uteliaita ja todella seurallisia, kiintyvät kovasti ihmisiin ja osallistuvat kaikkiin kodin toimiin, eivät vain seuraa jonkin matkan päästä. Curlien tapa puskea on poikkeava muista roduista, ne puskevat usein takaraivollaan, puhutaankin usein curleista "with bumping heads". Rodulle tyypillistä on, että nämä älykkäät ja tasapainoiset kissat pysyvät koko ikänsä pentumaisen leikkisinä. Curlit mainitaan kissojen Peter-Panina (poika, joka ei koskaan kasva aikuiseksi). Kuten monet eleganttirakenteiset kissat myös curlit ovat loistavia hyppääjiä, siis myös kaappien ja hyllyjen päälliset tulevat tutkituksi. Pienellä äänellään ne ilmoittavat vaikkapa lisähuomion tarpeensa. Curlit ovat sopeutuvaisia, niin eri tilanteisiin kuin ihmisiin tai muihin eläimiin, valjaissa kulkeminen sujuu helposti.